Mun omassa jäätelökesässä sä oot se vilde ja mä ressu tunteellinen.

Se satu ei loppuis edes jouluun, ei tulis syksy, vaan sä ja jäätelö uuden makuinen.

Aurinko nauraisi edelleen rakastuville, mutta sä ja suukkos ette jäis ainoastaan mieleen.

Monta silmäparia katsoisi, olis onnelle kateellinen.

Meitä olis vaan me kaksi, ehkä jossain kaukana se ranta ja puistonpenkki.

 

Tosta aiheesta tuli pakostikkin Maarit Hurmerinnan biisi jäätelökesä mieleen, joten otin sen suosiolla "inspiraation lähteeksi". Aikas lyhythän tuosta tuli, mutta..