Olen tänään miettinyt paljon kirjailija Virpi Hämeen- Anttilaa tai siis oikeastaan hänen kirjojaan ja tapaansa kirjoittaa. Vaikka olen aina lukenut erittäin paljon, en voi koskaan sanoa kokeneeni aikaisemmin mitään vastaavaa kuin silloin kun H-A:n kirja on kädessäni. Tiedättekö tunteen, kun kertoo parhaalle kaverilleen tai puolisolleen jutun ja tietää, että toinen ymmärtää 100%:sti miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä tarkoitat? Aivan uskomatonta, että kirja voi tehdä saman. Musta tuntuu kuin suurin osa H-A:n tekstistä vois yhtä hyvin olla mun tunteita ja mun elämää, mutta mun retorisetkyvyt/rohkeus eivät ole riittäneet saamaan sitä niitä toisten tietoo ainakaan yhtä kauniisti. Aina kun odotan seuraavaa hänen krijaansa odotan samalla jatkoa omalle elämälleni. Älkääkä käsittäkö tätä väärin.

Oli pakko kirjottaa kirjasta Kolmastoista lapsi yksi kohta ylös päiväkirjaani:

"Johannan sydän on niin kipeä ettei hän tiennyt tiennyt sellaista kipua olevankaan. Tälle ei ole sanaa. Hänestä tuntuu, että pitäisi olla paikallaan kuin kivi, että kun hän liikahtaase nimeämätön syksyy jostain hänen kimppuunsaja tappaa hänet. Mutta ei yhdellä iskulla, ei niin armeliaasti. Se ympyröi hänet ja alkaa hitaasti tukahduttamaan häntä. Kuitenkin on liikuttava, noustava ja hymyiltävä. Koska se mitäne luulevat Johannaksi eí ole Johanna, Hän on Johannaksi luullun sisällä."

Tiedän, että toi kyseinen pätkä on rajua tekstiä. Toi tunne tila tulee kilometrien päähän. Ahdistaa. Mutta se on paitsi Johannan myös myös mun viime keväistä elämää sen jälkeen kun kaverini teki itsemurhan. Juuri noin olisin sanonut siitä surusta ja kivusta, jos olisin osannut. Tunne siitä, että ne oikeat sanat löytyi edes tällä tavoin, on helpottava. Tämä ei ole ainoa kohta, joka on jäänyt H-A:n kaikista kirjoista. Niitä on monta, todella monta.

Hämeen-Anttilaa on monesti kritisoitu siitä, että kirjallisuutta opiskelleena ihmisenä hän käyttää tekstissään kirjallisuuden termejä. Minua se ei ole häirinnyt yhtään. Päinvastoin ne ovat hänen "tavaramerkkinsä" ja antaa oman savynsä tekstille. Suden vuosi, Alaston kuvia, Kolmastoista lapsi ja Perijät ovat ehdottomasti kirjoja, joita suosittelen lämpimästi varsinkin kotimaisesta kirjallisuudesta pitäville! :)