Öinen tunne myrsky.
Jos haluat sinäkin voit kuulla sen.
Pysähdy.

Puiden lehdet raapivat kauniita kasvojasi
jättäen rumia arpia. Sattuu, mutta ei saa valittaa, kuten aina on opetettu.

Kompastut kantoon ja polvesi iho aukeaa. Verta valuu, mutta huutoa ei kuulu. Unohda kipu ja keskity olennaiseen, hukkuu kaiku metsän keskelle.

Raivo valtaa mielen, koska uutta vastaavaa tilaisuutta ei välttämättä ikinä tule. Koettelmukset pitää nähdä vahvuutena, joka kasvattaa ihmistä, tekee minusta minut.

Tää runo tuli viime yön tunteina mieleen ja on kenties yhtä sekava kun viime öinen unenikin. Näin unta ihmisestä, jonka kanssa olen viimeksi ollut tekemisissä joku 4 vuotta sitten ja yhteyksissä vuosi sitten. Hämmästyin aamulla tosi paljon kun heräsin, koska en tosiaan ollut miettinyt kyseistä henkilöä vähään aikaan ja sitten se tulee ja hyökkää mukaa mun uniin.. Joku enne uni? Vai kenties ikävää?

Sain eilen toppia eteenpäin. Nyt taas tuntuu siltä, että se ehkä voiskin valmistua jossain vaiheessa! Eilen sain myös kuolattavaa! Taija K kiusas mua tällä linkillä! Ilkeää sanoisinko, mutta ei voi olla vihainen!? Kaiken huippu tässä on se, että meidän vuodelta nakki oleva ompelukone on rikki! Ehkä onneksi, koska muuten kaikki mun vanhat rievut ois jo muuttunu laukuiksi. Täystyis tosin silti ehkä satsata uuteen! Laukuista erityisesti mua himotti tämä. Ehkä mä vielä joskus! Ää.

"Linda sulla on jo liikaa laukkuja, Linda sulla on jo liikaa laukkuja, Linda sulla on jo liikaa laukkuja, Linda sulla on jo liikaa laukkuja, Linda sulla on jo liikaa laukkuja.."