Mun uusi vuosi on alkanut erittäin vauhdikkaasti. Nimittäin vaihdan työpaikkaa! Olen siis nyt K-Supermarketissa töissä ja siirryn ens viikolla sieltä R-Kioskin palvelukseen (Ihan  nykyisen työpaikkani viereen). Joo, ei toi kuulosta hirmuiselta parannukselta, mutta

a) Toi paikka on kokopäivänen

b) Työ on monipuolisempaa, ei pelkästään kassaa.

c) Vähemmän iltavuoroja = enemmän aikaa nähdä kavereita ym.

d) Mun palkka nousee

e) En tykkää pätkääkään nykyisistä esimiehistäni.

Enkä mä ole tonne ärrällekkään koko loppu elämäksi jäämässä vaan jossain vaiheessa lähden opiskelemaan kuitenkin ja tuolla on hyvät mahdollisuudet kyl jatkaa sit jos haluan ja hoidan työni hyvin tai sit pääsee pois kokonaan. Ens keskiviikkona on siis viimenen vuoro tuolla kaupalla. En tiedä olenko edes tajunnut itekkään koko asiaa, kun kävi nopeasti.

Tavallaan laitoin ärrälle hakemuksen ihan kokeilumielessä. Heti seuraavana päivänä soittivat haastatteluun Rautakirja Oy:seen ja siitä parin päivän päästä, että pystyisinkö mennä moikkaamaan kioskinpäällikköä. Kävin siellä. Suu meni auki kun se kioskipäällikkö kysyi: "Tiedäks sä miks sä olet täällä?" Mä sanoin, että en. "Noku me periaatteessa etittiin tähän vähän vanhempaa henkilöä kun kaikki on niin nuoria ja sit nimenomaan naista, koska meillä on jo niin monta miestä. Mutta ne soitti sieltä Rautakirja Oy:stä, että sä olit ollut niin reipas siellä haastattelussa" Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa olin kieltämättä vähän ylpeä itsestäni. :) Illalla ne sit soittikin jo ja toivottivat tervetulleeksi töihin!!!

Nyt vaan kaikki tuntuu vähän (tai ei niin vähääkään) sekavalta.  Sama juttu kun silloin kun sain ton työpaikan tuolta kaupalta. Mulle tuli jotenkin huono omatunto. Muutama kaverini ovat vielä(kin) ilman töitä, vaikka ovat kyllä etsineet. Mulla oli jo työpaikka. Mikä oikeus mulla oli saada tuo uusi, kun heillä ei ole mitään? Tyhmä ajattelutapa, tiedän, mutta en voi sille mitään!

Sit ton duunipaikkan ja kaiken uusien asioiden opettelemisen lisäks meillä pitäs olla teatterilla ensi-ilta vajaan kuukauden päästä ja mulla on parien harjotusten päällä töitä! Apuva. Miks kaikki menee aina päällekkäin!? Just tän sekavuuden takia en oikein  osaa ainakaan vielä iloita sen enempää ensi-illasta kuin tuosta työstäkään.  Eiköhän tää tästä. Ensi viikolla tiedän jo enemmän kummastakin.

Asiasta kukkaruukkuun. Kevään Novita kolahti postiluukusta eilen. Oli aikamoinen pettymys mulle. Oikeastaan mikään (vaikka ei puhuisi edes osaamisen tasosta tässä vaiheessa) ei oikein inspannut mua. Tosin muutenkaan ole vielä mikään kevät fiilis kuin tuonne ulos katselee, joten ehkä se ajan kanssa.

Huomenna on palkkapäivä ja vapaapäivä. Joten ehkä lähden sitä ispistä metsästämään alennusmyynneiltä ja aikavarmasti myös siis eksyn lankakauppoihin ;p