Jotenkin on tosi heikko olo, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Aamu alkoi taas huonosti, kun heräsin varmaan miljoonatta kertaa kuukauden sisään siihen, että tällä kertaa alakerrassa porattiin. Join kupin kahvia sitten lähdinkin jo kohti kaupunkia.. Sieltäkin palasin tyhjin käsin, mikä oli aika loistava suoritus multa (tai merkki siitä, että olen tulossa kipeäksi? ;)

Sitten mua painaa erään  kaverini viime aikaiset aivoitukset, joista ei meinaa ottaa selvää millään. Tää on aika tuttu tunne, mutta ei tee asiaa yhtään kivemmaksi. Kuuntelen mielelläni ihmisiä, mutta joskus otan kerrotuista jutuista pahasti liikaakin ongelmia itselleni ja enkä koe sitäkään reiluksi, että puhuisin asioista muille, vaikka onkin ihmisiä, joille puhua. Mua painaa muiden ihmisten ongelmat melkein enemmän kuin omat riippuen tietenkin ongelmasta. Toisten ajatuksia kun ei voi lukea, mutta omansa tietää. Se ajatusten lukemattomuus on pelottavaa. Elämä on opettanu niin rankasti, kuinka kukaan ei koskaan kerro kaikkea ja siksi pelkään. Pelkään etukäteen, vaikka se on tyhmää. Auttaminen on kivaa, mutta tunne, että ei pysty auttamaan on melkein kauheinta, mitä tiedän! Noh, jos itsellä on huono olla niin sitten koitetaan iloita niiden puolesta, joilla on hyvä ja koitetaan malttaa odottaa kun se aurinko jaksaa taas paistaa risukasaankin. :) Kaipaan tällä hetkellä nauramista.Voisin lainata tähän väliin Anna-Leena Härköstä; "Mä olen aina elänyt naurun avulla. Ainakin tähän saakka"

Sitten iloisempiin asioihin! Vaikka tänään ei kutimet tai virkkuukoukku oikein pysykkään kädessä niin eilen sain tehtyä sentäs jotain pientä. Sinkkuelämän aikana syntyi hiuspanta Malibusta. Ajattelin antaa sen kaverini 3vuotiaalle prinsessalle, joka toivottavasti tykkää siitä! Syntyi tosi nopeasti joten vois itellekkin tommosen jossain vaiheessa tekasta. Ainiin! Pikkuveljeni näki mun tekemän laukun ja kysy silmät pyöreenä "Ootsä muka ite tehnyt ton?" Nauratti. Se äijä on ite kieltämättä taitava käsistään, mutta laiskimus ja siksi ei älyä kuin jaksan tehä noita juttuja :D Sitten se näki kun selailin jonkun blogia jossa oli jussi sukat ja tilas itelleen sellaset. Kesällä ei viitti sukkia väsätä, mutta ajattelin, että viimeistään syksyllä kun hänellä on synttärit niin tekisin ne sille.. Saapi nährä.

Nyt taidan lukea teidän muitten kirjotteluja ja sit vajoan sängynpohjalle! Huomenna on parempi päivä, ainakin haluan uskoa niin!