Noniin! Olen purkanut ja neulonut, neulonut ja purkanut. Jostain syystä en saa jäljestä niin tasaista, että se täysin miellyttäisi perfiktionistista silmääni. Ei kuitenkaan voi yhteen työhän ikuisuudeksi jäädä jumittamaan.. vai voiko? Kuvassa siis moneen kertaan mainittu Novitan kesä ideoista poimittu toppi. On tuossa vielä hiukkasen tekemistä..
Tosta perfektionismistä vielä. Olen välillä ihmetellyt itsessäni sitä piirrettä. Tai lähinnä sitä, kuinka vaihtelevasti se ilmenee minussa. Mulla on ne tietyt pakko mielteet (maalaus, neulominen, historia ja jossain suhteessa teatteri), joissa en koskaan anna itseni ikinä mennä siitä, mistä aita on matalin ja asetan itselleni liiankin kovia paineita. Kun taas monia muita asioita tehdessä alitan riman aina silloin tällöin erittäinkin tietoisesti.
Se on vaan kai se asioiden tärkeysjärjestys.
Haluaa olla niissä jutuissa hyvä, mitä rakastaa.
Kommentit