No niin. Tää päivä oli ja alkoi paljon huomattavasti mukavammin kuin eilinen.. Illan hoin itelleni, että teen ihmisten hyväksi sen mitä voin ja sen jälkeen tapahtuva on ihan jonkun muun kuin mun käsissä. Ihminen voi kuitenkin vaikuttaa itse itseensä eniten. Tiedän, että noi edellä olevat lauseet on faktaa, mutta kuinka saan itseni lopullisesti ja todellisuudessa uskomaan niiihin? Se on aivan toinen tarina..

Tää päivä meni kaverini ja tämän poikien (joista toinen on 2vuotias kummipoikani) kanssa. Oli tosi piristävä. Samalla sai jutella ystävän (ennenkaikkea aikuisen ystävän, joita mulla tosin on aika paljonkin :) kanssa ja nauttia lasten viattomuudesta ja naurusta. Oli ihana nähdä kummipojan ilme, kun annoin hänelle itse tekemäni Apupupun. Se sai jo pihalla kovaa kyytiä. :)

Lisäksi luin loppuun Roman Schatzin Rakasta minut. Se sai mussa aikaan aika ristiriitaisia mielipiteitä. Toisaalta tykkäsin kirjasta, koska siellä oli juttua saksastakin (Mua on aina kiinnostanut Saksa ja toinen maailmansota, en tosin tiedä miksi..) ja onhan tuolla miehellä ollut muutenkin aika vaiherikas elämä ja sinäänsä pakko ihailla sitä, kuinka hyvin hän on sopeutunut Suomeen, mutta silti hän on selvästi Saksalainen. Kuten Hän itse sen ilmaisi; "En ole enää saksalainen, suomalaiseksi en perkele tule, joten olen eurooppalainen!" Se osa mistä kirjassa en pitänyt oli sen sekstistisyys. Puolet kirjasta käsitteli herran seksiseikkailuita ja ongelmia. Ne olis ainakin mun mielestä voinut jättää hiukan vähemmälle, vaikka osa elämää tuokin alue on.

Loppupuolelta kirjaa poimin yhden, mielestäni erittäin ajatusrikkaan vanhan saksalaisen sananlaskun, joka varsinkin eilisen jälkeen mietitytti:

"Olin surullinen, koska minulla ei ollut kenkiä. Sitten tapasin miehen, jolla ei ollu jalkoja"

Aloitin myös lukemaan tuota Mari Mörön Kärpäsen koulua. Kuten mua varoitettiinkin se on aika vaikea. Pitää lukea eteenpäin ja kattoa, mitä tapahtuu!

Huomenna tai maanantaina viimeistään on pakko päästä lankaostoksille!