Tällä kertaa ei niin neulonta/käsityö asiaa..

Huhuh. On älyttömän pitkistä työpäivistä ja väsymyksestä iloakin. Ehn tiedä onko ainakaan älyttömästi parempaa tunnetta olemassa kuin se, että duunin jälkeen menee suihkuun, sitten istuu alas ja avaa yhden siiderin tietäen, että pian voi kellistää itsensä puhtaisiin lakanoihin.

Väsymys ei toki saa mennä liian pitkälle. Olen monta kertaa kokenut senkin. Tänäänkin kassalla istuessa ruuhkajonoa katsoessa mienasin ruveta itkemään ihan silkasta väsymyksestä. Sitten näin vielä kaverini kaverin, jolla on syöpä.. Onneksi pääsin juuri heti sen jälkeen tauolle muuten oisivat varmaan saaneet asiakkaan katsella ja ihmetellä itkevää kassaneitiä. Siinä oisikin ollut näky!

Nykymaailman kiire on uskomatonta. Välillä katselen suu auki ihmisiä, jotka valittaa stressiä ja mietin, että hautaanko he jouksevat? Sitten taas sorrun itse aivan samaan. Nytkin almanakka on täynnä kaikkea jo monta viikkoa eteen päin. Jouduin tänään menemään aamulla aamukahville kaverini luokse, jotta kerkeisimme joskus nähdä, kun työt ja ihmissuhde jutut menee aina ristiin. Kai se kiire antaa meille ihmisille myös omalla masokistisella tavallaan nautintoa ja tuo tärkeyden tunnetta. Itsestäni ainakin välillä tuntuu kuin en osaisi enää elää itseni kanssa. En osaa sano ei. Tarvitsen ympärilleni jotain voidakseni olla rauhassa. Pelottavaa? Säälittävää? Outoa? Päättäkää itse.

Väsymys ja kiire kulkee tietyssä määrin käsikädessä. Pahin olotila on silloin kun haluaisi todella tehdä jotain (mulla usein lukeminen tai maalaus varsinkin silloin kun olin vielä koulussa sekä töissä), mutta fyysiset voimat ei yksinkertaisesti riitä. Pitäisi osata luopua jostain. Mutta usein vaihtoehdot (ainakin minulla) ovat kaikki aivan liian rakkaita. Luopuminen taas syö henkisiä voimia erittäin paljon ja joissain tilanteissa (ellei useinmiten) ne ovat tärkeämpiä kuin fyysiset voimat. Ihminen tarvitsee vastapainoa työlle, mitä kuvastaa se, että tunnit rentoutumiseen revitään vaikka sitten yö unien pituudesta.

Ihmisiä opetetaan jo pienestä pitäen elämään minuuttiaikataulun kanssa. Lapset näkevät ja kokevat vanhempiensa kiireet ja omaksuvat saman elintavan.

Ennen elettiin rakkaudella nykyään sressillä.